Pelaisiko erän simpanssia vastaan?

Kaikkihan me tiedämme, että simpanssit ovat nokkelia. Kannattaisiko simpanssi haastaa yksinkertaiseen peliin? Laitetaan panokseksi gourmet-ateria per peli. Helppo voitto? Eikö?

Kuva 1. Ihmisten ja Simpanssien oppimistehokkuus
(Figure 3, Martin et al. (2014) Scientific Reports)

Simpanssien ja ihmisten kykyä sopeutua uusiin pelitilanteisiin tutkittiin Nashin peliteoriaan pohjaavassa tutkimuksessa [1]. Peliteorian mukaan pelaaja pyrkii optimoimaan pelistrategiansa ja maksimoimaan voittonsa. Tutkimuksessa pelin asetelma oli yksinkertainen. Eri tilanteissa pelin sai ratkaistua eri strategioilla. Simpanssit pelasivat toisiaan vastaan, ja ihmiset toisiaan. Pelaajien piti reagoida muuttuviin olosuhteisiin. Pelaajien valinnat vaikuttivat toisiinsa, ja voittostrategiat olivat epäsymmetriset eli pelaajilla oli eri optimistrategia. Simpanssit sopeutuivat nopeammin muuttuvaan epäsymmetriseen pelitilanteeseen. Ihmiskontrolliryhmältä kesti kauemmin sopeutua uuteen tilanteeseen ja hahmottaa, mikä strategia tuottaa voiton. Tämä näkyy  kuvassa 1. Simpanssit oppivat vähemmillä peleillä kuin ihmiset. Nashin peliteoria edellyttää, että strategia optimoidaan ja muut toimivat samoin. Koska simpanssien pelitulokset noudattivat peliteoriaa paremmin kuin ihmisten, niin tästä tutkijat päättelivät, että ihmiset antavat sosiaalisten vuorovaikutusten ja väärien strategiaoletusten sekoittaa tilannetta.

Lisätieto: John Nash on yhdysvaltalainen matemaatikko, joka kehitti peliteorian 21-vuotiaana. Hän on kärsinyt läpi elämänsä paranoidisesta skitsofreniasta. John Nashista on tehty loistava neljän Oscarin elokuva Kaunis Mieli vuodelta 2001. Se on hieno kuvaus nerouden ja hulluuden rajamaasta, ja siellä harhailevasta matemaatikosta. Suosittelen katsottavaksi, jos et ole vielä nähnyt.

Voidaan toki spekuloida, oliko ihmisryhmä riittävän motivoitunut. Miksei olisi motivoitunut, kysyn minä. He osallistuivat tutkimukseen, niin tuskin pelasivat puolivaloilla. Miksi sitten ihmiset hävisivät vertailussa? Tutkijat pohtivat, että ihmisten taipumus yhteistyöhön ja ajattelun mutkikkuuteen tulee suoraviivaisen voitto ja palkkio -ketjun tielle. Simpanssit ovat kilpailu-, voitto- ja palkkiohalukkaampia luonnostaan, ja siten käyttävät aivoresurssinsa tehokkaammin tällaisissa tilanteissa.

Toinen tutkimus [2] paljastaa, että reesusapinoilla on taipumusta voittoputken suosimiseen, yrittävät siis sitä strategiaa, joka on ennen tuottanut positiivisia tuloksia. Mielenkiintoista sinänsä; Ihmisen käytös uhkapeleissä muistuttaakin enemmän apinan toimintaa kuin simpanssin. Pelaamme onnen kalsarit jalassa tiettyjä kuvioita perustuen johonkin menneeseen onnen kokemukseen. Apina olisi asiasta samaa mieltä: Ei parane hyvää voittoputkea hukata, onni voi kääntää selkänsä. Simpanssia ei rajoita pelistrategiaansa liikaa menneillä kokemuksilla, vaan sopeutuu tehokkaasti uuteen tilanteeseen.

Reesusapina (Macaca mulatta)
(J.M.Garg CC BY-SA 3.0)

Simpanssi (Thomas Lersch)

Ensi kerralla, kun lähdet pelaamaan viikkorahasi, niin kannattaa ottaa simpanssi takapiruksi ja jättää apina kotiin. Pelatessa tuuripohjaista peliä on hyvä muistaa todennäköisyyslaskun perussäännöt ja unohtaa taikausko. Tosin siinä menee herkästi sitten pelaamisesta ilo. Ehkä sittenkin kannattaa ottaa apina mukaan.

- janiope


Lähteet:
[1] Chimpanzee choice rates in competitive games match equilibrium game theory predictions
Christopher Flynn Martin, Rahul Bhui, Peter Bossaerts, Tetsuro Matsuzawa & Colin Camerer

Scientific Reports 4 (2014), Article number: 5182 doi:10.1038/srep05182

[2] Hot-hand bias in rhesus monkeys
Blanchard, Tommy C.; Wilke, Andreas; Hayden, Benjamin Y.
Journal of Experimental Psychology: Animal Learning and Cognition, Vol 40(3), 2014, 280-286.